Soitinopetus

Kysymyksiä opintoja aloittaessa

Minkä ikäisenä voi aloittaa?

Sopiva aloitusikä vaihtelee soittimesta riippuen. Soittamisen voi joskus aloittaa jopa 4-vuotiaana, useimmissa soittimissa myöhemmin.

Keskimääräiset ikäsuositukset perustuvat lapsen kehityskausiin, instrumenttien vaatimuksiin ja täysipainoiseen osallistumiseen musiikkiopiston opetusohjelmaan.

* Puhaltimet:

* 5–7-vuotiaana puhallinvalmennus pienryhmässä (soittimena nokkahuilu), jonka jälkeen voi pyrkiä muihin soittimiin.

* Huilu alkaen 5-vuotiaasta

* Klarinetti, oboe, fagotti, saksofoni, trumpetti, pasuuna 8–9-vuotiaana

* Piano ja jousisoittimet (viulu, alttoviulu, sello, kontrabasso) aikaisintaan 4-vuotiaana, viimeistään 8-vuotiaana

* Kitara 5–10-vuotiaana

* Harmonikka yleensä 6–10-vuotiaana

* Pop-Jazz -laulun yksilöopinnot voidaan aloittaa n.12 -vuotiaana. Nuoremmat oppilaat voivat osallistua opiston kuoroihin.

Voiko musiikkiopistossa aloittaa alkeista?

* Pienen lapsen ei tarvitse osata soittaa pyrkiessään musiikkiopistoon. Valintakokeen soittonäyte on vapaaehtoinen, eikä ratkaise sisäänpääsyä.

* Varsinaista yläikärajaa aloittamiselle ei ole, mutta ehtiäkseen hyvin mukaan musiikkiopiston opinto-ohjelmaan, lapsen olisi hyvä aloittaa soitinopinnot viimeistään 10. ikävuoteen mennessä (ks. ylläolevat suositukset aloitusiästä). Hieman yleistäen voi sanoa, että mitä enemmän ikää karttuu, sen tärkeämmäksi muodostuu aikaisemmin hankittu soittotaito musiikkiopistoon pyrkiessä.

Mikä soitin olisi hyvä valinta?

Lapsen valinta

* Jos lapsella on selkeä halu johonkin soittimeen, kannattaa hänen ääntään kuunnella. Kysymys on lapsen harrastuksesta, ja mieltymys soittimeen on tärkeä motivaation ja ilon lähde uuden haasteen parissa.

* Vanhempienkin mieltymykset ja käytännön mahdollisuudet esim. soittimen hankkimiseen/ kuljettamiseen jne. on hyvä tiedostaa ennen päätöksen tekoa (vrt. piano/ huilu/ kontrabasso...).

* Joissakin tapauksissa soittimen valintaa saattaa rajoittaa jokin ulkoinen, lapsen kehitykseen tai fyysiseen rakenteeseen liittyvä piirre (esim. koko, motoriikka, puhaltimissa suun rakenne). Mahdollisista rajoituksista voi tarvittaessa jutella valintakokeiden yksilötestien yhteydessä.

Soittimiin tutustumaan!

* Oma soitin saattaa löytyä tutustumalla paremmin tarjolla oleviin mahdollisuuksiin. Piano, viulu, huilu ovat monelle tuttuja, mutta soitinten suurperheestä voisi löytyä muitakin mukavia tuttavuuksia. Kuka tuntee jo oboen, harmonikan, kontrabasson, fagotin...?

Vaikuttaako soitin sisäänpääsyyn?

* Keski-Helsingin musiikkiopistossa eri soittimilla ei ole tarkkoja kiintiöpaikkoja, vaan uusia oppilaita otetaan pääasiassa vapautuville paikoille.

* Suosituimpien soittimien (esim. piano, viulu) osalta oppilasvalintojen pisteraja muodostuu korkeimmaksi.

* Soitinvalintaa voidaan pohtia yhdessä oppilasvalintojen haastattelussa. Oppilaspaikan saamista edesauttaa, mikäli löytyy 2–3 mahdollista mieluista vaihtoehtoa.

* Seuraaviin soittimiin on keskimääräisesti vähemmän pyrkijöitä, mutta uusia oppilaita otetaan mielellään sisään: klarinetti, oboe, fagotti, saksofoni, trumpetti, pasuuna, alttoviulu, sello, kontrabasso, harmonikka.

Miten soitin hankitaan?

* Soitinta ei koskaan kannata hankkia ilman soitonopettajan tai muun tarpeeksi asiantuntevan henkilön avustusta! Huolella valittu, sopivan kokoinen ja hyvin soiva instrumentti on puoli motivaatiota!

* Soittimen hankkimisesta ei tarvitse huolehtia ennen oppilasvalintoja. Kun oma soittopaikka ja opettaja ovat selvinneet, soittimen ehtii hankkia rauhassa yhdessä opettajan kanssa.

* Musiikkiopistolla on joitakin soittimia vuokrattavaksi, mutta suurimmaksi osaksi oppilaat hankkivat instrumentin itse. Opettajat kertovat lisää soitinvuokrauksesta.

Musiikkiopisto – mitä se on?

On monia tapoja harrastaa musiikkia: musiikkikoulujen ja -opistojen ohella yksityisopetus, erilaiset koulujen, yhdistysten, seurakuntien, nuorisotalojen, kansan- ja työväenopistojen ym. yksilöopetus, ryhmät, kuorot, orkesterit... Mikä on musiikkiopistojen rooli laajalla musiikkitarjonnan kentällä?

Opetushallitus on määritellyt opistojen yhteiskunnalliseksi tehtäväksi tarjota taiteen perusopetuksen laajan oppimäärän opetusta. Tämä tehtävä velvoittaa musiikkiopistoja – ja ohjaa myös jokaisen opistolaisen musiikkiharrastuksen luonnetta.

Oppilaana musiikkiopistossa

Musiikkiopiston opinto-ohjelma on monipuolinen ja tavoitteellinen. Soittotaidon oppiminen vaatii motivaation lisäksi aina omaa panostusta: sekä aikaa että harjoittelua. Soittotaidon lisäksi musiikkiopistoissa kehitetään yleisiä musiikillisia valmiuksia.

* Opintoihin kuuluu yksityistuntien lisäksi ryhmäopetusta: orkestereita, soitinryhmiä, musiikin perusteiden opetusta ja produktioita. Oppilas voi myös halutessaan osallistua opiston kuoroihin.

* Musiikkiopistokäyntejä kertyy pieniä oppilaita lukuunottamatta kaksi tai kolme viikossa, esiintymisten yhteydessä jopa enemmän.

* Lisäksi tarvitaan säännöllistä kotiharjoittelua. Pelkästään soittotunnilla käymällä ei opi soittamaan!

* Musiikkiopistossa opiskelu edellyttää sitoutumista. Mikäli päivät täyttyvät usemman kerran viikossa jonkin/joidenkin muiden harrastusten parissa, voi yksityisopetus tai jokin muu musiikkiharrastuksen muoto olla varteenotettava vaihtoehto jaksamisen ja aikataulujen kannalta.

Vanhempien rooli soittoharrastuksessa?

* Vanhemman rooli lapsen musiikkiharrastuksessa on keskeinen, erityisesti pienten lasten kohdalla. Soittotaipaleen alkuvaiheessa lapsi tarvitsee usein apua kotiharjoittelussa. Monet vanhemmat ovat mukana myös lapsen soittotunneilla. Tästä voit lukea lisää Reksin vuodatuksessa.

* Perheissä tarvitaan usein kuljetusapua vanhemmilta. Erilaisista soitto- ja ryhmätunneista voi kertyä viikoittain useampi käynti opistolla.

* Vuosien varrella aktiiviselle perheelle kertyy melkoisesti virikkeitä. Vanhemmat ovat tärkeässä roolissa esimerkiksi yleisönä soittajaisissa, konserteissa, ryhmätunneilla... Avoimien ovien päivinä pääsee mukaan seuraamaan opetusta.

* Vanhempien apu ja ideat ovat aina tervetulleita. Tapahtumien ja konserttien yhteydessä talkooapua tarvitaan kuljetuksissa, esiintymisrekvisiitan pystyttämisessä ja purkamisessa, tuolien siirtelyssä tai vaikkapa puffetin järjestämisessä.